5. marraskuuta 2013

'cause today I don't feel like doing anything



Ja näin taas parin kuukauden tauon jälkeen kirjoittelu maistuu! Alunperin oli tarkoitus jo kirjoitella syysloman jälkeen, mutta se sitte vähän jäi - mutta I'm back jos näin vois sanoa.

Lumi- ja räntäsateet on lopultaki saavuttanu Oulun, ja tällä hetkellä odotellaan kengittäjää että saatais Jullelle talvipopot alle. Syksy on sujunu meillä oikein hyvin, ollaan tosiaan päästy parille tunnille ja estevalmennuksessaki käytiin pyörähtämässä. Viime postauksen luvattuja estetreenikuvia multa löytyy tasan tarkkaan yks, sillä loput oli hävinny bittiavaruuteen :(

Mutta pidemmittä puheitta, alotetaan vaikka syyslomasta. Syysloman alku meni lepposesti Kankaanpäässä serkun luona. Ylläolevassa kuvassa näkyyki "ranchin" kaksi pientä oripoikaa, Uuno ja Niilo. Oikein mukavia kavereita molemmat, ja pitänee tunnustaa että Niilo kyllä vei mun sydämen, tosi rento kaveri vaikka kaikki meinaski pikkupojalla välillä pelottaa :) Siellä meni heppojen ja koirien kans muutama mukava päivä, ja oli oikeen kiva ja rentouttava reissu vaikka junassa lipuntarkastuksen aiheutti pientä paniikinpoikasta ja tärinää, sillä arvatkaa kuka oli unohtanu uusia opiskelijakortin! Siitä sentään selvittiin ilman sakkoja, ja jospa ens reissua varten muistais sitte sen kortinki uusia.

Mun ollessa etelässä Noora hoiti ja ratsasti Jullen. Noora ei oo hirveästi tykänny Jullesta aiemmin, ja se on sanonu että niillä ei vaan toimi yhteistyö. Nyt oli kuulemma menny kuitenki tosi hyvin. Noora oli pitäny Jullelle muutamana päivänä kunnon "armeijatreenit" ja Jullenreppana oli kuulemma ollu jo tosi väsyneen tuntonen viimesenä päivänä. Ehkä se oli noitten armeijatreenien ansiota että mulla oliki sitte tosi helppoa ratsastaa Jullea ku selvisin lomalta!

(c) Jere Kokko

(c) Jere Kokko

(c) Jere Kokko


Ja lopuksi Syyskuun hyppelyt. Kaisa oli tosiaan rakentanu pienen radanpätkän kentälle, jota sitten hypeltiin. Julle tuntu alusta asti tosi kivalta, ja varmaan ensimmäistä kertaa sitte viime vuoden oli sellanen tunne että hevonen oikeasti kuuntelee! Alotettiin ristikoista ja lopuksi hypättiin 70cm rataa. Laukka pyöri oikeen näppärästi ja aina ku kuski muisti suoristaa hevosen nii lähestymisetki tuli oikein hyvin. Harmi tosiaan ku ei videoita ja kuvia oo enempää, ehkä sitte seuraavista treeneistä.

(c) Viivi Mahlakaarto

Viikko sitte päästiin Jullen kans myöskin Hannulan Akin valmennukseen. Siellä ei sitte mennykkään ihan yhtä hyvin - Julle otti ihan pirusti kierroksia ja hallinta oli "lievästi" hukassa. Tai no, me oltiin molemmat muutenki aika hukassa ja ette varmaan voi ymmärtää kuinka paljon mulla ahisti se valmennus etukäteen! Mutta ihan turhaan pelkäsin, saatiin tosi paljon valmennuksesta irti ja Aki anto paljon vinkkejä että mitä kannattaa tehdä ja harjoitella. Seuraava valmennus ois viikon päästä, ja pitääki kattoa että antaisko opiskelijabudjetti sen verran periksi että päästäis uudelleen valmentautumaan. Viimestään ens kuussa uudelleen jos ei nyt päästä, oli sen verran hyödyllinen ja kiva valmennus!


(c) Jere Kokko

"Lihapullaponi"! (c) Jere Kokko



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti