22. heinäkuuta 2014

Askellajit part 1. - Lahnamaista käyntiä laukkaan asti

Koska oon tosi huonomuistinen kuvaamisen suhteen, päätin käyttää hyödyksi vanhoja kuvia ja kirjotella meidän ongelmista ja ratkaisuista (luultavasti enimmäkseen ongelmista) askellajien suhteen, sekä kysellä jos teillä lukijoilla olisi hyviä ideoita! :D Näin keskellä yötä kun huoneessa on lähemmäs 30 astetta lämmintä on hyvä kirjotella omia ajatuksia, nukkuminen on nimittäin täys mahdottomuus. Pitänee pistää teltta pystyyn pihalle jos en muuta keksi.

Mutta tosiaan, käynti. Ei todellakaan Jullen heikoin askellaji silloin ku poni oikeasti on kuulolla ja polkee takaa eteen. Tähän tilanteeseen pääsy on se mikä tuottaa ongelmia! Alkukäynnit mennään yleensä ihan höntsäillen, jonka jälkeen otan ohjat käteen ja alan tekemään väistöjä ja ympyröitä käynnissä. Yleensä käynti on aluksi niiiin lahnamaista kuin hevosella vain voi olla, ja jostain syystä Julle on alkanu saamaan kilareita raipasta, joten sekään ei tuu kysymykseen. Raippaan uudelleentotuttaminen pitäis myös alottaa vähitellen, mutta se nyt on asia erikseen.

Lahnajulle - huomatkaa kuinka elämäänsäkyllästyneeltä tää poni näyttää :D kuva vuosimallia 2011
Tuntuu välillä että väistöt "syö" Jullen liikettä enemmän ku mitä niiden "pitäis". Pitäisi on huono sana tässä tapauksessa, mutta parempaakaan en keksiny. Ympyröillä yritän ratsastaa mahdollisimman paljon eteen kevyellä ohjastuntumalla, jolloin käynti paranee jo hieman - tällöin Julle saa paljon kehuja, ja käynti yleensä paraneekin hetkellisesti. Väistöissä käynti taas kuitenkin hiipuu, ja se takaosan voima mikä ympyröillä on saatu kasaan häviää taivaan tuuliin. Tiedostan kyllä itse myös pidättäväni liikaa edestä, joka luultavasti onkin suurin ongelma väistöissä - pitäis vaan heti alussa uskaltaa oikeasti päästää siitä ohjasta irti, nimittäin sellanen lahna mikä Julle alussa on tuskin lähtisi kaahottamaan vaikka tekisin väistöjä täysin ilman ohjaa :D

Mutta auta armias mitä käyntiä tää sitte päästelee kun ekat laukat on ratsastettu. Pari ympyrää laukassa ja tuntuu että hevonen ei enää ikinä kävele rauhassa! Tähän on auttanu vaan se, että tehdään paljonpaljon väistöjä ja siirtymisiä käynnistä pysähdykseen. Antasin suoraan sanottuna sieluni jos keksisin tähän paremman ratkasun, sillä kymmenen kierrosta käyntiä joka sisältää miljoona pysähdystä ja peruutusta yhdistettynä väistöihin alkaa vähitellen tympiä, sekä mua etttä hevosta. Varsinki ku tuntuu että Julle ei yksinkertaisesti sisäistä sitä että aina ei voi laukata. Eikä nostaa laukkaa. Eikä oikeestaan edes ajatella laukkaa!

Tältä puolestaan näyttää liibalaabajulle! Askellaji ei oo ihan käynti, mutta ilme on ponilla täysin sama
Aikasemmin testailin että jospa Jullelle auttais sama mikä auttoi eräälle toiselle suokille mitä ratsastin muutama vuosi sitten - laukan jälkeen pitkät ohjat niin että hevonen saa "hengähdystauon". Noh, eihän se toiminut, ainakaa niinku olisin toivonu :D Siitä seurasi vain se että Julle kyllä rentoutu pitkillä ohjilla, mutta sama tikutus alko uudelleen ku otin ohjat takaisin käteen. Pitäisi siis keksiä jotain millä tuon ponin saisi rennoksi ihan ohjat kädessä. Eli mielellään siis jotain millä Jullen sais unohtamaan kaiken liibalaaban mitä se ajattelee laukan jälkeen!

Kuitenkin, rento käynti on siis mahdollista meillä niin ennen ku jälkeenki laukkojen - jälkeenpäin se vaan on miljoona kertaa vaikeampaa. Ennen laukkoja Jullea tarvii sentään "vain" ratsastaa reippaasti eteen - ja opetella ite päästämään siitä ohjasta myös irti.

Tässä alkaa olla jo pieni aavistus siitä miten pitäis liikkua - vielä sais poni kuitenkin polkea enemmän takaa ja ylipäätään _liikkua eteen_
Nyt tän kirjottelun ja ajattelun jälkeen päätin että alkukäyntien jälkeen taidan jättää ainakin joksikin aikaa väistöt kokonaan pois, ja keskittyä siihen eteenpäin ratsastukseen - väistöjä on varmaan parempi tehdä sitte ku poni kuumahtaa ja tuntuu leviävän käsiin. Peukut pystyyn että ehkä sillä sais Jullen vähitellen tajuamaan että töitä tehdään laukkojen jälkeenki!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti